Hyvän elämän loppuvaiheen hoitoa
Ppky Selänteen työntekijöitä sekä yksityisellä puolella toimivia sosiaali- ja terveysalan toimijoita kokoontui Pyhäjärven Hotelli Pyhäsalmeen torstaina. Koulutuspäivän teemana oli saattohoito.
Peruspalvelukuntayhtymä Selänne järjesti Pyhäjärvellä saattohoitokoulutuksen. Koulutus oli toinen laatuaan – ensimmäisen kerran alueen toimijoita niin Selänteestä kuin yksityiseltä toimikentältä kokoontui toissa keväänä Haapajärvellä. Pari vuotta sitten aloitettiin työntekijöiden saattohoitopalaverit.
– Osallistujien joukossa on työntekijöitä muun muassa vuodeosastoilta, kotisairaanhoidosta, arviointiyksiköistä ja palvelukodeista. Esiintyjineen on 100 ilmoittautunutta, enemmänkin olisi tulijoita ollut, avaa Ppky Selänteen yleislääketieteen erikoislääkäri Minna Mikkola.
Saattohoito eli palliatiivinen hoito on ollut julkisuudessa viime vuosina yhä enenevissä määrin, ja osittain siksi sen kehittämiseen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Viimeisten 10 vuoden aikana palliatiivisen hoidon kehitys on ollut rivakkaa.
– Tieto hoitotyön tasolla saattohoidosta on lisääntynyt. Pohjois-Suomessa välimatkat ovat pitkiä, mutta verkosto on kasvamassa. Käynnissä olevalla projektilla kartoitetaan, minkälainen palliatiivinen tilanne alueella on. Meneillään on myös erilaisia koulutushankkeita, jotta palliatiivista koulutusta voidaan kehittää.
Mikkola korostaa, että tekemistä hoidon kehittämisessä on, mutta alueen hoitohenkilökunta ja lääkärit ovat motivoituneita.
Vuoden sisällä Mikkola saa valmiiksi palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyden opintokokonaisuuden. Tällä hetkellä Selänteessä työskentelevistä lääkäreistä muilla ei ole alan pätevyyttä, vaikka osaamista löytyykin.
Selänteessä toimii myös saattohoitoon erikoistunut syöpähoitaja Tiina Varila.
– Palliatiivinen lääketiede ei ole uusi asia, mutta kenttä on laaja. Jos rahkeet ei meillä riitä, voimme konsultoida esimerkiksi OYS:ia, muistuttaa Mikkola.
Kahdeksantuntisen koulutuspäivän aikana syvennyttiin muun muassa potilaan psykososiaaliseen tukeen, eksistentialistisiin kysymyksiin sekä saattohoidon aikaisten oireiden hoitoon.
Mikkola, Varila sekä Pyhäjärven terveyskeskuksen vuodeosaston vastuuhenkilöt Helinä Kananen ja Mervi Luoma-aho summaavat, että palliatiivisen hoidon tavoitteena on taata potilaan elämänlaadun pysyminen mahdollisimman hyvänä kuolemaan asti.
– Saattohoito on hyvän elämän loppuvaiheen yksilöllistä hoitoa. Periaatteet ovat kaikille potilaille samat. Esimerkiksi kun syöpähoidot lopetetaan, siirtyy potilas meille, Varila linjaa.
Saattohoitopotilaille on taattu laissa lupapaikka terveyskeskuksesta tai muusta vastaavasta ympäristössä.
Hoitopaikan ohella vaihtoehtona potilaalla on kotisairaala, joka voi olla kodin lisäksi myös palvelutalo, hoivakoti tai vastaava hoitopaikka.
– Jos hoidon haluaa kotiin, vaatii se yhden omaisen läsnäoloa, Mikkola sanoo.
Vaikka potilas olisi aluksi kotisaattohoidossa, voi hän esimerkiksi kunnon heikentyessä siirtyä varatulle lupapaikalle saattohoitokotiin.
– Potilas voi tulla osastolle, milloin haluaa. Näissä rajatilanteissa tarvitaan juuri herkkyyttä ja tietotaitoa.
– Haapajärvellä ja Pyhäjärvellä lupapaikat ovat terveyskeskusten vuodeosastoilla, Reisjärvellä arviointi- ja vuorohoitoyksikkö Arviidassa. Lupapaikat ovat vasta nyt vakiintuneet vuodeosastoille, Kananen ja Varila kertovat.
Saattohoitoon siirtyminen aiheuttaa potilaalle usein eksistentiaalisen kriisin ja ahdistuksen. Kuten Ppky Selänteen psykologi Anneli Laukkanen luennoidessaan toteaa: ”Ainoa varma asia elämässä on, että kaikesta on luovuttava.”
Ihminen voi kokea tilanteessa useita erilaisia tunteita vihasta ja surusta kateuteen ja syyllisyyteen.
Tällöin hoitajan rooli korostuu – hän vain kuuntelee ja on läsnä sekä hyväksyy potilaan tunteet.
Myös aggression vastaan ottaminen kuuluu hoitajalle.
– Hoito aloitetaan mahdollisimman hyvässä yhteistyössä, niin että potilas ja omaiset pystyvät luottamaan hoitajaan. Hoitajalta vaaditaan aikaa ja ehdotonta rehellisyyttä. Toivoa ei kuitenkaan menetetä, Laukkanen painottaa.
Saattohoitajan on pyrittävä välttämään potilaan loukkaamista ja hyväksyttävä myös hoitajavastaiset ajatukset.
– Olemme vaihtaneet ajatuksia ja ihmiset ovat kokeneet hyvänä, että hoitajat kuuntelevat ja ymmärtävät.
Laukkanen painottaa, että potilaan toivomukset voivat olla pieniä, mutta ne ovat merkityksellisiä, esimerkiksi pyyntö pitää ikkuna auki.
– Todellinen kommunikaatio on mahdollinen, kun ihmisillä on turvallinen olo.
Hoitaja on koko palliatiivisen vaiheen ajan puhelimen tai hälytysnappulan päässä valmiina auttamaan.
– Viimeiset hetket ovat yleensä intiimejä ja vain läheiset ovat läsnä. Silloin hoitaja on varalla, Laukkanen pohdiskelee.
Vakava sairaus on aina koko perheen ja läheisten kriisi. Myös heidän hyvinvointiinsa on hoitajan kiinnitettävä saattohoidon aikana.
– Huomioi omaiset eleillä ja sanoilla, muistuttaa Laukkanen.
Henkisesti vaativa palliatiivinen hoitotyö voi aiheuttaa hoitajalle myötätuntouupumisen, joka johtaa kyynistymiseen ja vaikuttaa tunteisiin. Työnohjaus onkin välttämätöntä saattohoitopotilaiden kanssa työskenneltäessä.
– Hoitajan on käsiteltävä oma kuolevaisuutensa. Omaa persoonaa saa käyttää ja omat tunteet on säilytettävä mukana työssä.
Ossi Savolainen
